torstai 19. syyskuuta 2019

Oppia ikä kaikki. Vaiko sittenkään?


”Elinikäinen oppiminen”.

Se tuli taas vastaan vanhan työkaverin somepostauksessa; jossain on joku seminaari, jengillä into pinnassa. Hyvä bore.

Itseäni nuo sanat ovat alkaneet vähän hirvittää, kun ei tiedä, miten työtehtävät kehittyvät tulossa olevassa isossa organisaatiomuutoksessa; nupin tallennustila kun tuntuu nykyisin täyttyvän perin nopeasti. Vapaa-aikana on tullut viimeisen 1,5 vuoden aikana yritettyä uuden kielen itseopiskelua (ei etene; on se vaikeaa ilman opetusta/opettajaa), opeteltua soittamaan uutta instrumenttia ja aloitettua  musiikkiblogin kirjoittaminen.

Töissä uuden teknologian maailma on kovasti kiinnostava, mutta myös helkkarin samea ja tiheä humanistille. Eikä muuten ole ollenkaan itsestään selvää, mitä tässä pitäisi tai kannattaisi oppia. Onhan sitä jo käyty Reaktorin tekoälyn perusteet -kurssi, luettu ja vähän kirjoitettukin AI-etiikasta, koetettu ymmärtää niin semanttisen yhteentoimivuuden edellytyksiä kuin luonnollisen kielen koneprosessoinnin periaatteita ja käytäntöä, ja seuraavaksi aion ottaa selvää, mitä uusi digipalvelulaki ja eräs asetusluonnos itse asiassa tarkoittaa työyhteisömme ja oman tehtäväkuvani kannalta.

Että kyllä tässä yrittää omaksua uutta ja pysyä mukana. Mutta en osaa ollenkaan sanoa, mikä noista opittavista asioista on lopulta oikeasti hyödyllinen. Vaikka saisin aikaan miten uskottavan ja validin suunnitelman ja roadmapin eräiden prosessien muuttamiseen helpommiksi ja tehokkaammiksi tekoälyn avulla, en ole ollenkaan varma, miten nykyisten prosessien parissa toimivat reagoisivat, ja olisiko niillä suunnitelmilla muutenkaan sijaa jossain isossa kuvassa. 

Omaksun tietoa ja koetan soveltaa sitä, mutta en siis aina tiedä, millaiseen lopputulokseen. Haluan kehittää asioita ja haluan välttää turhan työn tekemistä - tuon asiallisesti täysin toden virkkeen kahden lauseen suhde ei ole aina ihan ennalta arvattavissa, ja se kieltämättä kuluttaa jonkin verran.

Tässä on vielä se puoli, että mitä enemmän kokonaan uutta asiaa tulee vastaan, sitä tiukemmalle se oma tallennustila ja prosessoriteho joutuu. Vaikka jonkun työpäivän tuottavuus näkyvinä tuotoksina olisi lähellä nollaa, kotiin mennessä ja kotona kykenee suunnilleen enää kännykkäpelin pelaamiseen; oikein hyvänä päivänä venyy sentään kävely- tai juoksulenkkiin politiikkaradiota kuunnellen. Sisäinen jasso tyhjenee kohtuuttoman helposti.

Korostan, ja todella painokkaasti, että minulla on oikeasti hyvä työnantaja; on käynyt erittäin hyvä pulla tässä asiassa. Minua kuullaan, saan puhua avoimesti ja saan välillä jopa ideoita eteenpäin.

Huoleni eivät liitykään suoraan työnantajaan vaan tähän yhteiskunnan isoon kuvioon ja siihen viestiin, jota tulee enemmän tai vähemmän hienovaraisesti joka suunnasta: opi, opi, opi. Mutta nyt, jo muutama vuosi sitten viiskymppiä täyttäneenä äijänä, alan pikkuhiljaa aavistaa sen päivän, jolloin sisäinen HDD alkaa vilkuttaa punaista ”storage space” -indikaattorissa. Silloinkin pitäisi varmaan vielä jaksaa oppia, ja oppia aina vain lisää, niin kauan kuin elinpäivää taivaan isä suo. 

Pitäisi, koska kunnon kansalainen ja palkkansa ansaitseva työntekijä oppii, ja oppii aina vaan lisää.

Millainen on omalla kohdallani se päivä, kun ei enää jaksakaan? Saako silloin sanoa, että ei enää?
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Siivet liekeissä, osa 09



[Tämä on sarja postauksia, joihin kirjaan jokaisen havaitsemani asian, joka saa minut aina vain vakuuttuneemmaksi siitä, että paremmat enkelinsä kadottanut ihmiskunta ajaa itsensä kohta seinään ihan ilman ulkopuolista apua. Myöhemmin näihin voi soveltaa siinä määrin jälkiviisautta kuin mahdollista. Jos on ketään enää soveltamassa yhtään mitään.]

Kyllähän se käy ajan oloon todella tylsäksi, että Rumppi se täällä näyttää aiheuttavan kaikki maailman murheet. No ei kaikkia, mutta suurimman osan. DT-osuus siis tähän alkuun:

DT asetti Kiinalle lisätariffit ja Kiina iskee takaisin. Kauppasota:
https://yle.fi/uutiset/3-10256105

Em. aiheesta paljon hyvää ja aika musertavaa keskustelua, Pertti S ja Erkki T äänessä Politiikkaradiossa:
https://areena.yle.fi/1-4448485

Myös EU näkee Rumpin tohussa maailmanlopun merkkejä. Ainakin taloudellisen - no, siitähän seuraa sitten se kaikki muu:
https://www.bbc.com/news/business-44324565

Lyhyt muikkari siitä, että maailman ratissa on tyyppi, jolla on teletapin sanavarasto, Repe Sorsan kärsivällisyys ja Halla-Ahon huumorintaju:
https://www.politico.com/story/2018/06/15/trump-north-korea-sit-up-attention-648969

Tästä huumori on sitten kaukana. DT laittaa Krimin tapahtumat Obaman syyksi ja tanssahtelee Putinin ympärillä kuin metsälintu soitimella. Jos nuo kaksi veijaria alkavat enemmän halailla toisiaan, termi "etupiirijako" palaa äkkiä arkipuheeseen:
https://www.washingtonpost.com/news/post-politics/wp/2018/06/15/trump-again-blames-obama-for-russian-annexation-of-crimea-says-he-may-meet-putin-in-the-summer/

Euroopan tulevaisuus on muutenkin vaakalaudalla. Ongelmat ovat valtavia mutta eivät johdu yhdestä isosta syystä vaan pulmapuu on kovin haarainen ja monijuurinen. Siksi vahva valtio ja vakaa demokraattinen johtajuus keskellä Eurooppaa on ollut elintärkeä, ja nyt se horjuu. "Merkelin piinaviikko täynnä historiallisia käänteitä – Jätetäänkö Merkel yksin?" kysyy HS:
https://www.hs.fi/paivanlehti/16062018/art-2000005721941.html

Kauniiksi lopuksi sopii palata perinteisiin uhkakuviin ja kysyä, onko intomme koneisiin arjessa ja sodassa oikeasti lähdössä lapasesta tavalla, jota on vaikea tai mahdoton peruuttaa:
https://www.theguardian.com/books/2018/jun/15/rise-of-the-machines-has-technology-evolved-beyond-our-control-

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005721877.html



Lähettänyt klo Ei kommentteja:

torstai 14. kesäkuuta 2018

Siivet liekeissä, osa 08


[Tämä on sarja postauksia, joihin kirjaan jokaisen havaitsemani asian, joka saa minut aina vain vakuuttuneemmaksi siitä, että paremmat enkelinsä kadottanut ihmiskunta ajaa itsensä kohta seinään ihan ilman ulkopuolista apua. Myöhemmin näihin voi soveltaa siinä määrin jälkiviisautta kuin mahdollista. Jos on ketään enää soveltamassa yhtään mitään.]

”China is reportedly looking to line up other countries against the U.S. in a pending trade war, after the White House announced an unexpected move forward on trade tariffs, the Wall Street Journal reported Wednesday.
The countries in question are mostly in Europe and Asia, where companies could benefit from China's plans to give foreign companies more open access to its markets.”

Tämä seuraava on sitten huumoria, tiedoksenne. Pakko sanoa tämä ääneen, koska eihän tässä maailmassa enää tiedä mikä on vakavaa ja mikä hupaisaa:

Huumoria saisi olla myös se, että Kreikan presidentti ja parlamentti ovat kaataneet pm Tsiprasin luotsaaman sopimuksen, jolla Kreikan naapurimaata alettaisiin kutsua Pohjois-Makedoniaksi. Tämä nyt sitten kuulemma loukkaisi kreikkalaisten kunniaa ja itsetuntoa joten diili palautuu happamien ähkyjen kera virkamiesten riitapöydille. Tätähän Kreikan valtio ja ihmiset ja koko etelä-Balkan juurikin tarvitsevat. 

 Vähän jenkkilän ilmapuntaria tähän väliin:

Trumpin kannatus USAssa on asettunut n 42-43 % ja vastustus n 52-53 % paikkeille. Heilahdukset pieniä, yksikin pros.yksikkö noista raameista suuntaan toiseen näkyy isona muutoksena. Mikään reaalimaailman tapahtuma ei näytä tasoihin vaikuttavan.

Jos taloutta katsoo, Trump on ilonamme vielä seuraavat 6,5 vuotta. Keskeisten amerikkalaisten indeksien arvo on 14-25 % korkeammalla kuin 12 kk sitten ja edelleen nousussa, työttömyys niin alhainen kuin realistisesti voi olla. Lukujen sisällä on aikapommeja kuten ylikuumenneita talousodotuksia ja surkeasti palkattuja silpputyömarkkinoita, mutta näillä merkeillä keskiluokka ei ihan heti lähde vaihtamaan hevosta.

Takaisin uutisvirtaan:

Republikaanipuolue ei enää ole perinteinen ideologinen puolue. Se on nyt presidentti Donald J. Trumpin puolue, maltillisten vastarinta on ohi. Tämä on oikeasti karmivaa. Die Party von Trump ist geboren:



Kaiken tämän trumpituksen keskellä on syytä muistaa, että RUS ja CHN eivät kerro, millaista uusien Pimeiden Vuosisatojen suunnitelmia heillä on. Nämä postaukset olisivat pitempiä, jos noiden maiden synnit olisivat näkyvämpiä. Trump on helppo maali siksi(kin), että seisoo avoimessa maisemassa ottamassa mätiä tomaatteja vastaan, toisin kuin nuo viekkaammat veijarit.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Siivet liekeissä, osa 07

[Tämä on sarja postauksia, joihin kirjaan jokaisen havaitsemani asian, joka saa minut aina vain vakuuttuneemmaksi siitä, että paremmat enkelinsä kadottanut ihmiskunta ajaa itsensä kohta seinään ihan ilman ulkopuolista apua. Myöhemmin näihin voi soveltaa siinä määrin jälkiviisautta kuin mahdollista. Jos on ketään enää soveltamassa yhtään mitään.]

Paluu arkeen. 

HS selvitti selkeästi, että pääministerimme on valehdellut, ja aika isossa asiassa:

Toki on hyvä uutinen että Janitskin ja Bäckman on saatu oikeuden eteen. Paskempi juttu on se, että saivat toimia vihaa, väkivaltaa ja pelkoa lietsoen niin kauan ja että faneja riittää edelleen - myös oikeustalolla:

Ikonien kaataminen on tarpeellista mutta helvetin ikävää. Tänään meni Einstein:

Trump’n’Kim in B-movie Hollywood. Tätä on politiikan mediapeli isossa maailmassa. Sisältää amerikkalaisen propagandavideon - lähesty hanskat kädessä:

(Pieni välihavainto: oletteko huomanneet että uutiskielessä Yhdysvallat ei tee nykyisin mitään vaan Trump tekee. Ja jopa Singaporen-sopparin tekstissä se on Trump, ei USA, joka takaa P-Korean turvallisuuden. Wtf?)

Venäjän palkkamurhaajat taitavat olla ihan normiduunareita Kremlin palkkalistoilla:

Ai niin Trump. Kumpi sai enemmän kotiin vietävää eilen? No mitä arvelette:


ja ylihuomenna rävähtää uusi tullisatsi Kiinalle - mitäs Pekingistä kunhan Kimin kanssa on ihquu:


RealClearPolitics ja Bloomberg kertovat, että se Singaporen reissu ei ole vaikuttanut sitä eikä tätä DT:n kotimaassa, ei markkinoihin eikä kannatukseen. Tämä nyt muuten vaan tiedoksi. Hoh hoijaa. Apokalypsi saa edelleen odottaa.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Siivet liekeissä, osa 06


[Tämä on sarja postauksia, joihin kirjaan jokaisen havaitsemani asian, joka saa minut aina vain vakuuttuneemmaksi siitä, että paremmat enkelinsä kadottanut ihmiskunta ajaa itsensä kohta seinään ihan ilman ulkopuolista apua. Myöhemmin näihin voi soveltaa siinä määrin jälkiviisautta kuin mahdollista. Jos on ketään enää soveltamassa yhtään mitään.]

The Myyttisen Tapaamisen päivä. 

AAMULLA...

Heti aamusta Washington Post huomauttaa - jälleen - oudosta maailman tilasta: Amerikan presidentti läpsii demokraattisia valtioita avokämmenellä ja halailee verisiä diktaattoreita. Siis sama presidentti, joka syytti Obamaa pehmoilusta NK:n suhteen.


NY Times puolestaan on huolissaan siitä, millaisia ansoja kahden eri kulttuureista tulevan herkkänahkaisen egotapauksen tapaamisessa voi olla.


Ulkopoliittisen instituutin Mika Aaltoila näkee tapaamisessa uhan ydinaseiden kannalta: jos yksi verinen diktatuuri pääsee Trumpin kanssa herkkupöytiin uhkaamalla ydiniskuilla Amerikkaan, mikseivät muutkin veriset diktatuurit pyrkisi samaan? (Ylen radion Ykkösaamussa)

... JA MYÖHEMMIN PÄIVÄLLÄ...

Tapaamisen aikana allekirjoitettu ”sopimus” on tyhjä paperi, joka ei sido P-Koreaa yhtään mihinkään, koska siinä ei ole mitään sanktiota eikä seurantamekanismeja. Sen sijaan USA lupaa vastapuolelle turvatakuita ilman oikeastaan mitään vastinetta. Jos olisin E-Korea, Kiina tai Japani, olisin erittäin ihmeissäni. 

Maailman ehkä tunnetuin Korea-asiantuntija, Robert E. Kelly (se symppis proffa jonka lapset tulivat riekkumaan kesken tv-haastattelun), kuittasi tuoreeltaan näin: ”God, this is just depressing. All that hype for this? All that drama and the Nobel talk? Come on, art of the deal. This is it? This is, well, pathetic given that the US president was personally involved.”

Politiikkaradiossa kokoonpanolla Vanhanen-Haavisto-Tuppurainen-Toivakka oltiin huolissaan siitä, että Trumpin touhut työntävät maailman 2. maailmansotaa edeltävään maailmaan, jossa Suurten Johtajien keskinäiset henkilökohtaiset suhteet ja mielialojen muutokset käänsivät sodan ja rauhan vipuja ja synnyttivät sotia, joiden tarkoituksesta kansalla ja sotilailla ei ollut välttämättä mitään tarkkaa käsitystä.

Privaatisti ihmettelen edelleen, mikä on Trumpin motiivi liehitellä Kimiä ja Putinia ja samaan aikaan hylkiä ja ivata läntisiä demokratioita. Keittiöpsykologina arvelen, että tämä selvästi persoonallisuudeltaan rikkinäinen vanha mies kadehtii näitä julmia kollegoitaan ja havittelee itse maassaan asemaa, jossa voi sanella politiikan, eliminoida vastustajiaan, tukahduttaa kriittisen median - ja tehdä diilejä ainoastaan ja vain oman mielensä mukaan. 

We’ll see what happens.

Lähettänyt klo Ei kommentteja:

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Siivet liekeissä, osa 05


[Tämä on sarja postauksia, joihin kirjaan jokaisen havaitsemani asian, joka saa minut aina vain vakuuttuneemmaksi siitä, että paremmat enkelinsä kadottanut ihmiskunta ajaa itsensä kohta seinään ihan ilman ulkopuolista apua. Myöhemmin näihin voi soveltaa siinä määrin jälkiviisautta kuin mahdollista. Jos on ketään enää soveltamassa yhtään mitään.]

Maailma odottaa henkeään pidättäen Kim-Trump-matsia ja Suomi huilaa politiikan superviikonlopun jälkeen. Tyyntä myrskyn edellä? Huomenna ehkä enemmän raportoitavaa, mutta jotain hermostuttavaa silti tänäänkin.

  • Trump on hyökännyt uudelleen Kanadaa ja Eurooppaa vastaan; tästä raportoivat käytännössä kaikki mediat. Reaktiona tähän Kanadan poliittinen kenttä on tiivistynyt poikkeuksellisesti puolustamaan PM Justin Trudeauta ”koulukiusaajaa” vastaan.



  • Oletin että DT:n kääntyminen koko muuta läntistä maailmaa vastaan rokottaisi Amerikan markkinoita, mutta katin kontit. Tasaista nousua pitkin pörssipäivää. Myös ekat kannatusmittaukset G7:n jälkeen osoittavat ei niin mitään muutosta.



  • Omaa huoltaan tämän vuorokauden suuressa tapaamisessa aiheuttaa Kiinan arvaamaton suhtautuminen Trumpin ja Kimin bromanssiin. Jos USA ja PK käynnistävät Suurten Johtajien (sarkasmivaroitus!) bilateraalisen kaveeraamisen, Kiinalle elintärkeä vapaakauppa Aasiassa voi vaarantua ja alueen voimatasapaino horjua. Kiina tuskin katsoo hyvällä myös sitä, jos sen rooli PK:n suitsijana siirtyy Trumpin Amerikalle. Tämä tuskin Trumpia haittaa, pikemmin päinvastoin - seurauksista viis.


  • Eteläinen Suomi on ollut nyt virallisesti 30 päivää ilman sadetta ja suuren osan tuosta ajasta helteessä. Arviolta kolmannes vuoden sadosta on jo menetetty. Jos eläisimme 1800-lukua, edessä olisi nälänhätä.



Lähettänyt klo Ei kommentteja:

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Siivet liekeissä, osa 04


[Tämä on sarja postauksia, joihin kirjaan jokaisen havaitsemani asian, joka saa minut aina vain vakuuttuneemmaksi siitä, että paremmat enkelinsä kadottanut ihmiskunta ajaa itsensä kohta seinään ihan ilman ulkopuolista apua. Myöhemmin näihin voi soveltaa siinä määrin jälkiviisautta kuin mahdollista. Jos on ketään enää soveltamassa yhtään mitään.]

Viikonloppua 9.-10.6.2018 hallitsi kotimaassa kepun ja kokoomuksen puoluekokousten double feature. Asiallisesti noissa ei ollut mitään mittaria heilauttavaa, mutta Juha Sipilän esiintymisessä oli huolestuttavia piirteitä. 

Bolsevistisella rauhallisuudella lapselliseen, kuulemma ihan itse nikkaroituun, jättiapilaan höttöisiä iskusanoja kiinnitellyt pääministeri haukkui muita puolueita varsin rapsakoin sanankääntein, postidroonin pörinän säestämänä. ”Keskusta, c’est moi” -henkisen puheenparren huomioivat Iltalehden Tommi Parkkoselle myös ex-puoluesihteeri Pekka Perttula ja kepun Iron Man, Mauri Pekkarinen.

Mutta muuten viikonvaihde oli tietenkin jälleen Trumpin. G7-kokouksen tähtihetkiä olivat 
  • Justin Trudeaun ja Kanadan kertakaikkinen listiminen
  • Amerikan kuvaaminen ”säästöpossuksi, josta kaikki muut maat käyvät varastamassa”
  • kokouksesta poistuminen ennen tasa-arvo-, ilmasto- ja energiakeskusteluja
  • ilmoitus että ”Amerikka voittaa tuhannesta kauppasodasta tuhat”
  • jne yms syitä joiden takia läntisen maailman ydinallianssi repeilee (ennen kuin ehkä tiivistyy varsinaiseen vastarintaan)

Erikseen Trump kunnostautui vapaan maailman johdossa kertomalla, että hän ”pystyy intuitionsa avulla arviomaan Kim Jong-unin aikeet ja neuvottelun tulokset minuutissa”, eli hän olettaa, että ei Kimillä mitään omaa tarkkaa agendaa olekaan (äikkis äikkis...). Samalla hän kertoi haluavansa (taas) kutsua Putinin kyläilemään. 

Eikä siinä mitään, että DT tykkää näistä kaiken maailman turkalemaisista rautanyrkkijohtajista, koska sanoohan vanha lasten leikkilaulukin että ”diktaattorit ne yhteen soppii / kohta ne pannaan valtapussauskoppiin / sieltä kuuluu niks naks / ja meille syntyy helvetisti murheita”.

Lisää näistä:










Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)